Kaikki sähköinstrumentit tarvitsevat virtalähdettä energian syöttämiseksi, ja virtalähde on myös tärkeä ongelma sähköinstrumenteissa. Nykyisille sähkömittarille on suunnilleen kaksi virtalähdetapaa: vaihtovirtalähde ja tasavirtalähteenä.
(1) vaihtovirtalähde. Voimataajuus 220 V AC -jännite viedään jokaiseen instrumenttiin, ja sitten muuntaja astuu alas ja korjataan, suodatetaan ja stabiloidaan sitten vastaavina virtalähteinä. Tätä virransyöttömenetelmää käytettiin usein varhaisissa sähköjärjestelmissä. Haitat ovat: Tämä virtalähde -menetelmä vaatii lisävoiman muuntajia, tasasuuntaajia ja jännitektabilisaattoripiirejä kussakin metrissä, mikä lisää mittarin tilavuutta ja painoa; Muuntajan lämpö lisää mittarin lämpötilan nousua; 220 V AC tuodaan suoraan mittariin, vähentynyt instrumentin turvallisuus.
(2) DC -keskitetty virtalähde. DC-keskitetty virtalähde tarkoittaa sitä, että jokainen instrumentti saa virtaa DC: n matalajännitekorkeakotelolla. Tehontaajuus 220 V AC-jännite muunnetaan, korjataan, suodatetaan ja stabiloidaan voimalaatikkoon kunkin instrumentin tehon toimittamiseksi. Keskitetyllä virtalähteellä on monia etuja:
① Jokainen mittari säästää tehomuuntajan, tasasuuntaajan ja jännitteen stabilisaattorin osat vähentäen siten mittarin tilavuutta, vähentäen mittarin painoa ja vähentämällä lämmityselementtejä, jotta mittarin lämpötilan nousu vähenee;
② DC-alhaisen jännitteen keskitetyn virtalähteen käytön vuoksi voidaan toteuttaa anti-tehon vikaantumismittauksia, joten kun teollisuus 220 V: n vaihtovirta katkaisee, DC-alhainen jännite (kuten 24 V) varmuuskopiointivirtalähde voi olla suoraan syötettävä, mikä muodostaa ilman-virran vikalaitteen;
③ Mikään teollisuus 220 V: n vaihtovirta ei tule instrumenttiin, joka tarjoaa suotuisat olosuhteet instrumentin räjähdyksen kestävyydelle.
Viestin aika: toukokuu-25-2022